Pienoisrautatieprojekti 2006 – 2012
Pienoisrautatie, jossa amerikkalaiset ja saksalaiset talot, veturit ja vaunut sekä suomalaiset paikannimet ovat sulassa sovussa. Pienoisrautatieni koostuu kahdeksasta lohkosta. Yksi lohko on pituudeltaan 100 cm ja leveydeltään 70 cm. Lohkoista tehty pienoisrautatie eroaa moduuliradasta siinä, että lohkoja ei voi sovittaa toisiinsa miten haluaa. Rautatie on ns. P to P -rata, jolloin radalla on kaksi pääteasemaa ja näiden välillä väliasemia.
Sähköistys on analoginen eli radalla voi ajaa vain yhdellä junalla kerrallaan. Rata on kuitenkin jaettu eri osiin siten, että eri junia voidaan radalla ajaa, mutta tällöinkin vain yhtä kerrallaan. Hankin aikoinaan Rocon digitaalipakkauksen, jonka avulla rata voidaan muuttaa digitaaliseksi. Tällöin radalla voitaisiin ajaa monta junaa samaan aikaan. Jos käytössä olisi esim. kaksi ohjainta ja kaksi veturimiestä, toinen voisi periaatteessa esimerkiksi ohjata tavarajunaa toisessa päässä rataa. Toinen veturimies voisi tehdä vaihtotöitä toisella veturilla.
Aloitin pienoisrautatie- ja rautatieharrastuksen 1980-vuonna ja jatkoin harrastusta aina vuoteen 2012. Pienoisrautatieprojektia tein vuosina 2006 – 2012.
Projektia oli hauska tehdä noina vuosina. Opin paljon kaikenlaista ja eri osa-alueista kuten radan suunnittelusta, puutöistä, juottamisesta ym. sähkötöistä, pienoismallien teosta ja erityisesti maaston rakentamisesta. Parasta oli se, että saatoin kehittyä harrastuksessani koko ajan, esimerkiksi tein maastoista aina vain parempia.
Vuonna 1980 ollessani 9-vuotias oli alusta saakka selvää, että harrastuksessani ei ole kyse mistään pikkulasten jutusta. Tässä harrastuksessa ikäskaala tosin on leveä. Pienoisrautatieharrastus on vakavasti otettavaa hommaa, esimerkkinä mainittakoon kuusituntinen kamppailuni erään vaihdemoottorin parissa.
Pienoisrautatieharrastuksen vaatimuksista
Harrastuksissa on aina myös vaatimuksensa. Pienoisrautatieharrastuksessa ja etenkin oman radan rakentamisessa on mielestäni ainakin neljä vaatimusta. Niiden on täytyttävä ennen kuin omasta radasta voi edes haaveilla. Vaatimukset ovat innostus, aika, tila, sekä raha. Voi olla, että on aikaa, tilaa ja rahaa, mutta ei olekaan sitä tärkeintä eli innostusta. Se onkin sitten siinä: jos ei ole innostusta, niin on aika vaikeaa tehdä mitään. Pienoisrautatieharrastusta voi kyllä harrastaa, vaikka ei koskaan tekisikään omaa rataa tai se ei olisikaan päämääränä. Tila on tässä harrastuksessa ihan oleellinen asia, varsinkin kun kyse on radan teosta. Ainahan voi tietysti tyytyä dioraamoihin, mutta oma rata on se kovin juttu. Omaa rataa tehtäessä on varauduttava myös siihen, että tilaa täytyy olla myös radan ulkopuolella. Rahaa harrastus kyllä syö: työkalut, veturit ja vaunut sekä rakennussarjat maksavat.
Lopuksi:
Mainittakoon tässä lopuksi laulajakuuluisuus Rod Stewartin pienoisrautatie.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
Teksti on julkaistu 2.1.2017.
Kuvia:
Alla olevat kuvat ovat omasta pienoisrautatiestäni. Kuvat: S. Heikkilä (C). Kuvia saa kopioida itselle, mutta niitä ei saa levittää, julkaista ym.
