Opinto-ohjaajista ja uravalmentajista – kyynisiä pohdintoja
Aikoinaan yläasteella, kun opiskeluni olivat vähän sitä sun tätä, eli seiskan pinnassa keskiarvon kanssa mentiin, niin opinto-ohjaajani suositteli minulle yhdeksännellä luokalla siivoojan opintoja. Olin kyllä aika ihmeissäni. Vanhempani ovat korkeastikoulutettuja ja isäni toimi aikoinaan eläinlääkärinä. Olen aina lapsesta saakka kunnioittanut siivoojia hyvin paljon, mutta vanhempanikin varmaan ihmettelivät opinto-ohjaajan sanomisia. Eli opinto-ohjaajani ei nähnyt sen verran vaivaa, että olisi katsonut minulle opintojeni parannussuunnitelmaa. No ehkä sen aikaisesta kymppiluokasta taisi olla puhetta, mutta onneksi menin seuraavaksi vuodeksi kansanopiston peruskoululinjalle, jolla sain onneksi keskiarvoani reilusti parannettua.
Olen jälkeenpäin miettinyt sarkastisesti, että olikohan ao. yläasteen opinto-ohjaajalla jokin oma lista: eli vitosen ja kutosen keskiarvon oppilas –> ei opintojen jatkoa, (yhteiskunta pitää huolen), seiskan keskiarvon oppilaat –> siivoojiksi, kasin, ysin ja kympin oppilaat –> lukioon.
Olen noista ajoista lähtien suhtautunut skeptisesti kaikkiin opinto-ohjaajiin ja uraohjaajiin ym. sekä heidän tieto-taito-osaamiseensa. Näiden uraohjaajien kanssa täytyy olla hyvin varovainen, sen olen oppinut. Heidän sanomisensa ei ole mikään jumalan laki, jota täytyisi noudattaa. Oma ajattelu on sallittua ja hyväksyttävää…
Eli kysymys on siitä, millä tasolla on peruskoulujen opinto-ohjaajien ja esim. erilaisten uravalmentajien tietämys ja suhtautuminen oppilaaseen ym.??
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)