Viittaan tässä jutussa Tommy Hellstenin Hs.fi:ssä 14.8.2022 julkaistuun artikkeliin:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008920297.html
Helsten: ”Ihminen ei uuvu työstä vaan siitä, että häntä ei työpaikalla oikeasti nähdä.”
Helsten: ”… monessa työpaikassa suoritus on todellisuudessa tärkeämpää kuin ihminen.”
Niin, ja aikoinaan kauppiksessa reilut 30 vuotta sitten yritystalouden opettaja totesi, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara.
Ihminen voidaan kenties nähdä johdon tasolta vain pelkästään suorittavana osana, koneen rattaana. Tässä tulee mieleen millainen on ollut työ Fordin autotehtaalla liukuhihnan ääressä joskus muinoin. Toisaalta henkilöstö on tärkeää, kun henkilöstön jaksaminen huomioidaan, kysytään silloin tällöin henkilöstön jaksamisesta, työpaikalla ei vallitse pelolla johtaminen, yms.
Jos on hierarkisesti sellaisessa asemassa, että muu porukka ei huomaa, niin tällainenkin on koettu eräässä työpaikassa. Kyseisessä työpaikassa esimiehiltä tuli pelkkää negatiivista palautetta ja jouduin “onkimaan” eräältä esimieheltä että olisko niinku jotakin positiivistakin. Kyllä se positiivinen palaute sitten tulikin hänen hieman mietittyään. Ainoa positiivinen palaute tulikin sitten asiakkailta…
Enemmistö työpaikoista onkin ollut onneksi sellaisia, että niissä työntekijät on huomioitu. Eräs tällainen mainitsemisen arvoinen työpaikka on MLL:n Tampereen osaston toimipaikka Pirkkalassa ja Tampereella. Olin siellä neljä kuukautta kerhoavustajana. Tunsin, että minua todella tarvittiin, eikä työni ollut näkymätöntä. Jo kuuden ensimmäisen viikon aikana olin saanut paljon positiivista palautetta. Mieleenpainuvaa oli ennen lomalle lähtöä lasten vanhemmilta saadut lahjat, jotka olivat avokätiset. Taisinkin silloin tokaista eräällä työntekijälle, että tähän voisikin sitten päättää työuran. Mieleenpainuvaa oli myös henkilöstön virkistyspäivä, jolloin olimme kummastakin osastosta yhdessä koolla.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)