Henna Repo kertoi LinkedIn:ssä aloituspostauksessaan koodaamisesta ja sen osaamisesta. Jukka Rohila totesi kommentissaan hienosti: “Oma neuvoni on vain jatkaa ohjelmointia ja välittää ainoastaan tuloksista: toimiiko ohjelma ja saanko sillä ulos sen mitä haluan.”
Näin on, ja itse olen tyytynyt omassa ohjelmoinnissa siis koodauksessa edellä mainittuun asiaan. Joku koodarinero voisi tietysti olla omasta koodistani ja sen tehokkuudesta yms. seikoista mitä mieltä tahansa ja voisi tehdä ohjelmistani ties kuinka monta kertaa paremman. Täytyy muistaa, että aina löytyy joku joka on parempi!
Koskaan ei saa mitään aikaiseksi, jos on ainainen pelko persiissä omista tekemisistään. Joskus on opeteltava, joskus on aloitettava. Sen olen oppinut 50 vuoden aikana, että on yritettävä, yritettävä ja vielä yritettävä. Sitten voikin jo etsiä apua vaikkapa Internetistä.
Yliopisto-opinnoissani opin erään tärkeän seikan: oman työn kriittisen arvioinnin teettäminen ulkopuolisilla arvioijilla. Itse tein esimerkkinä omaa pro graduani vuoden verran. Se meni läpi kolmella tarkastajalla. Arvosanaksi ei tullut kovinkaan hyvää, mutta ei minusta mitään tutkijaa pitänyt tullakaan.
Eli jos omaa koodiaan tarkastuttaa ulkopuolisilla, niin voi väistämättä saada korjaavia kommentteja. Sitä ei pidä pelästyä tai väheksyä. Eli myös koodaamista koskien pitää pystyä ottamaan kärkeääkin kritiikkiä vastaan, vaikka kuinka yrittäisi puolustaa omaansa. Toisaalta toisilta myös oppii: “Siis tämän jutun voisi tehdä tälläkin tavalla, enpä olisi tullut ajatelleeksi.” Se on sitä joukkojen voimaa: joukossa voi olla myös viisautta, kaikki viisaus ei asu oman pääkopan sisällä.
Koodauksella tarkoitan tässä siis koodin vääntämistä jollakin ohjelmistolla. Tässä en nyt lähde pohtimaan esim. koodauksen ja ohjelmistotuotannon käsitteitä, sillä olen käsitellyt asiaa aiemmin.
Aloitin Basic-ohjelmoinnilla joskus 80-luvun alkupuolella. Koneena oli ensin Vic-20 ja sitten C64. Ainaisena ongelmana oli muistin vähyys: muistia Vic-20:ssä taisi olla ainoastaan 3 – 5 kilotavua. Ohjelmointi Basic:llä oli ns. spagettiohjelmointia. En oikeastaan koskaan jaksanut innostua ohjelmoinnista Basic:llä, pelit olivat paljon kiinnostavampia. Varsinainen ohjelmointiharrastukseni alkoikin vasta 90-luvun puolessa välissä C++:lla. Se on tähän päivään asti innostanut minua ja olen sillä ohjelmoinut esim. kolme peliä.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)