Aloitin oman tietotekniikkaharrastukseni vuonna 1983, kun äitini osti perheeseemme ensimmäisen tietokoneen, Vic 20:n. Kovin kauaa ei ollut siitä ajasta, kun äitini oli opiskellut yliopistossa tilastotiedettä ja käytössä oli ollut reikäkorttitietokoneet. Yksi tällainen pahvinen reikäkortti on vieläkin meillä tallessa muistona. Reikäkortteja käytettiin ainakin 1960-luvulla eräänlaisena massamuistina.
Alusta saakka oli selvää, että muistia on vähän eli mitään kovin suuria ohjelmia ei Vic 20:n Basicillä pystynyt vääntämään. Koneessa taisi olla keskusmuistia kolmesta viiteen kilotavua. Vic 20:seen kytköksissä olleella Commodore 64:ssa oli sama juttu: pelit ym. ohjelmat ladattiin C-kasetilta kasettinauhurilla. Joskus jos pelin lataaminen ei onnistunut, niin pelaamiseen pääsi käsiksi ehkäpä vasta 45 minuutin kuluttua, kun oli ensin pari kertaa ollut epäonnistunut lataaminen. Siinä ehti hyvin käydä vaikkapa syömässä tai kahvilla pelin lataantumista odotellessa. Osa peleistä oli tallennettu ulkoiselle lisämuistimoduulille, joka oli vähän kuin älypuhelimen kokoinen palikka ja joka liitettiin koneen takaosaan. Kun koneen käynnisti, niin peli oli heti käytettävissä.
Eräs hyvä puoli tuolloisissa tietokoneissa oli, että kun virran kytki päälle, niin kone oli käytössä heti parin sekunnin kuluttua. Osaatko kertoa jonkin nykytietokoneen, joka on käytössä heti samassa ajassa? Aika vaikea on sellaista löytää. No, ehkä taskulaskin käynnistyy alta aikayksikön.
Tuolloista ohjelmointia Basicillä voisi kutsua ns. spagettiohjelmoinniksi. Sen verran tiivistä koodi oli, vaikkakin jokaisen rivin alussa oli rivinumero, joka helpotti koodin selvittämistä. Esimerkiksi nykyisiä sisennyksiä ei koodinkäsittelyssä tuolloin ollut.
Itse en ollut harrastukseni alkuaikoinani kovinkaan innostunut ohjelmoinnista, pelit kiinnostivat sitäkin enemmän. Pelien pelaaminen ja niiden englanninkielisten ohjeiden kääntäminen opetti minulle varmaankin enemmän englantia kuin mitä koulussa opin. Ainakin englanninopiskelu niiden avulla oli paljon motivoivampaa ja innostavampaa…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)
