Kirjoitin 9.11.2022 postauksen otsikolla ”Kuka pärjää vähimmällä?”
Postaukseni lopuksi kirjoitin seuraavasti:
”Tulevaisuudessa voitaisiin julkaista lehtikaupalla artikkeleita siitä kuka tienaa vähiten ja pärjää vähimmällä. Tai kenellä on eniten opiskeltuja kursseja tai tutkintoja. Tämä voisi siirtää meitä materialistisesta maailmankuvasta kohti henkistä maailmankuvaa.”
Eräs hyvä ystäväni oli pyytänyt selvennystä siihen mitä tarkoitan ”henkinen maailmankuva” -käsitteellä.
Avaan nyt ao. käsitettä tässä postauksessani siten miten itse käsitteen miellän:
Henkisellä maailmankuvalla tarkoitan suuntautumista tavaratuotannosta palvelutuotantoon. Siirtymistä materian keräämisestä kohti henkisiä, ei-materialistisia kokemuksia.
En ole varmasti ainoa joka tässä maailmantilanteessa näin ajattelee.
Valitettavasti minun täytyy todeta myös se etten ole mikään “intialainen guru” tai henkisen maailmankuvan edesauttaja.
Palveluiden tuottamisessa on se huono puoli, että niihinkin liittyy tavaroiden tuottamista. On kivaa käydä parturissa. Tosin sekin palvelu on jossain tuotettava ja jollain välineillä. Voin käydä esimerkiksi teatterissa tai elokuvissa, mutta niiden tuottamiseen vasta materiaa tarvitaankin…
Miksi kohti henkistä maailmankuvaa kohti? Maailmassa on nyt n. kahdeksan miljardia ihmistä, vuonna 2050 voi olla jo lähes 10 miljardia. Mitä enemmän on ihmisiä sitä enemmän tarvitaan energiaa, ruokaa ja tavaroita. Miten maapallomme kestää tämän suunnan?
Henkisen maailmankuvan käsitteen avaaminen edellä esitetysti kuulostaa kyllä hienolta ideologialta ja ajatukselta.
Itse olen aina ollut minimalisti. Valitettavasti olen myös aika materialisti. Minimalisti siinä mielessä, etten omista autoa, kesämökkiä, minulla ei ole lapsia, matkustan aika vähän, ostan myös aika vähän vaatteita. Materialisti siinä mielessä, että kirjoja löytyy laatikkokaupalla, ja viikko sitten ostin divarista kolme kirjaa lisää.
Toinen paljon keräämäni hyllytavara ovat DVD-elokuvat: niitäkin silloin tällöin kertyy hyllyihin…
Mitä muuten voi päätellä loogisesti kirjojen ostamisesta, olivat ne sitten vaikkapa divareista ostettu?
Ne on johonkin varastoitava, ei auta henkinen, ei-materialistinen ajattelutapa. Kirjalaatikot ovat nyt täynnä, on siis jossain vaiheessa ostettava uusia laatikoita. Enää en halua “varastoida” kirjoja työpöydilleni. Toinen tapa voisi olla kirjahyllyjen osto, mutta siinä on juuri se miksi aikoinaan rupesin varastoimaan kirjoja laatikoihin. Syynä ovat pölyt.
Vaikka ideologia ja ajatusmaailma henkisyyden osalta onkin hieno, en silti ole mikään tekopyhä kaksinaismoralisti. Eli jonkin sortin materialistisuudessa vielä mennään Kaskipajallakin…
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)