Oma Internetiin tutustumiseni ajoittuu jo 30 vuoden taakse aikaan jolloin opiskelin kauppaoppilaitoksessa Kauhajoella. Aloitin opinnot vuonna 1993. En muista tarkalleen sitä miten tuolloin tutustuin Internetiin. Ehkä tutustuminen tuli ihan vaivihkaa, ehkäpä jollain tietotekniikkatunnilla siihen hieman tutustuttiin. Huomautettakoon, että tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin ei ollut kännyköitä, älypuhelimia tai tabletteja.
Tietokoneita oli muutamassa opetusluokassa ja mm. eräässä työhuoneessa, jossa sai tehdä läksyjä. Siellä me sitten parin kaverin kanssa tutustuimme Internetiin. Internetin käyttöliittymänä ei tuolloin kuitenkaan ollut vielä graafinen www-selain, vaan siniruutuinen Gopher valkoisella tekstillä. Vai oliko se sittenkin Lynx? Jokatapauksessa sen välityksellä oli pääsy esim. eri yliopistojen tietoverkkoihin Suomessa. Kaikista jännittävin paikka oli kuitenkin valikkorivillä ollut Kahvila-otsikko. Sieltä nimittäin pääsi muidenkin maiden yliopistojen ym. Internetiin linkittyjen tahojen verkkoihin. Internetistä taidettiin käyttää jos leikkisästi nimitystä ”maailmankylä”. Tuohon kylään pääsin tuolloin ensimmäisen kerran osalliseksi, kun tutustuin eräisiin amerikkalaisiin opiskelijoihin ja yritysten työntekijöihin. Sieltä juontaa eräs nettiystävyys, joka kesti muutaman vuoden.
Graafiset www-selaimet tulivat käyttöön koulussamme vuoden 1994 puolella. Ensimmäinen selain taisi olla koulussamme joko Mosaic tai Netscape. Silloin alettiin tehdä myös ensimmäisiä kotisivuja.
Tuolloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa ja hyvin pärjäsimme. Ei ollut tarvetta tuoda omaa erinomaisuutta esille ja luoda näennäisverkostoja. Nyt kaikki on jo kauan aikaa ollut toisin. Internetin käytöstä on tullut jokapäiväistä peruskauraa.
Lopetin muutamia vuosia sitten Facebookin käytön sillä totesin sen ajatusvarkaaksi. Muistan, että aina kun sain jonkun hyvä idean, niin ajattelin, että pakkohan se on nettiin laittaa toisten iloksi. Olen monesti miettinyt sitä, että olisimmeko toimineet tällä tavoin esim. 1980-luvulla eli laitelleet koulujen ja työpaikkojen ilmoitustauluille tekemisiämme. Se olisi vähintääkin tuntunut huvittavalta. Nykyään on ihan tavallista, että laitamme jos jonkinlaiset tekemisemme nettiin. Olemmeko jääneet jokapäiväisen hyväksytyksitulemistarpeen ja mielihyvän koukkuun?
Kirjoitin aikoinaan seuraavan artikkelin Kaskipaja.net:iin:
(6.6.2016) : Some, näennäisverkostojen valtakunta
Oletko koskaan muuten miettinyt sitä, että jos some-verkostossasi on esim. muutama sata ihmistä, niin kuinka monen kanssa olet tekemisissä reaalimaailmassa? Entä kuinka monen verkostossasi olevan jäsenen kanssa olet tiiviisti tekemisissä?
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)