Tampere 21.8.2016
Venäjällä oli aikoinaan proletariaatin diktatuuri. Olen viime päivinä kehitellyt omaa yhteiskuntamallia. Sen perustana on maatalousväestön diktatuuri. Kyse on totalitaristisesta yhteiskunnasta, jossa kaikki on alistettu maataloudelle. No, eihän tietysti tarvitse mennä kuin esim. 1900-luvun alkuun, kun suuri osa suomalaisista työskenteli maataloudessa.
Ei olisi enää näyttelijöitä, eikä urheilijoita, vaan jokainen laitettaisiin lapion varteen. Jos ei ojaa kaivamaan niin ainakin lantaa luomaan.
Enää ei sanottaisi “tapa talonpoika päivässä”, vaan “anna arvo talonpojalle päivässä”.
Sitten rupesin miettimään, että ei se taidakaan onnistua. Kaikki eivät voi tehdä vain niitä maataloustöitä, jonkun pitää vastata sairaanhoidosta, toisten huolehtia järjestyksestä, tehdä työkalut, tehdä vaatteet jne. On siis pakko erikoistua. Eikä kaikista ole kaikkeen, onneksi.
Mieltäni vaivaa joskus ajatus, että minun olisi tehtävä työtä jossain maatalossa. Tehtävä jotakin ruokani eteen. Siis oikeutettava elämiseni. Itsensä ruoassa pitäminen tuntuu liian helpolta. Jotenkin niin päivänselvältä asialta. Tosin itselläni on eläinpöly ja heinäpölyallergia. Taitaa siis maataloushommat jäädä.
Kai tässä kaikessa on itselläni taustalla se ajatus, että meillä Suomessa ei osata tarpeeksi arvostaa niitä, jotka tekevät työtään maataloudessa ja karjankasvatuksessa. Arvonlisäyksen myötä myös omavaraisuus olisi turvattava.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)