Olen viiskymppiseksi opiskellut mitä erilaisimmissa koulutusinstituutioissa ja mitä erilaisempia koulutuksia. Yksi on varmaa: tenteistä ja tenttikirjoista en juurikaan muista jälkeenpäin, mutta erilaisista projekteista sitäkin enemmän. Eli tenttikirjojen lukeminen on ainakin itselleni se huonoin oppimismuoto. Tenttiminen toki on hyvä arviointimuoto, mutta niistä en jälkeenpäin muista yhtikäs mitään ja tenttipapereita ei palauteta. Projektityöt sen sijaan säilyvät itselläni. Myös moni tenttikirja on ollut kirjastoista lainattuja, joten se siitä.
Olen tehnyt ja ollut osallisina monissa projekteissa. Ensimmäinen suuri projektityö, mitä olen koskaan tehnyt ajoittuu kauppaoppilaitoksessa opiskeluihini vuosiin 1994 – 1995. Opiskelin tuolloin laskentatoimea pääaineena. Meillä oli tuolloin yhden vuoden kestänyt yritysprojekti, jossa loimme kuvitteellisia yrityksiä muutaman oppilaan tiimitöinä. Omassa tiimissäni loimme kuvitteellisen mainostoimiston, joka loppuvaiheessa jopa sai kuvitteellisia tilaustöitä muilta tiimeiltä. Kerran viikossa, vaihtuvina päivinä koko päivän, teimme projektia siihen varatussa luokkahuoneessa, jossa tiimit oli eroteltu toisiltaan siirrettävillä sermeillä. Opettajat olivat tavattavissa opettajanhuoneessa.
Erilaisia tiedonhankintalähteitä sai käyttää apuna. Internetiäkin sai käyttää! Luit aivan oikein, siis Internetiä. Tämä onkin toinen merkittävä juttu, mikä osuu kauppiksen opiskelujen aikaan. Internetin alkuajat tosin ovat jo Yhdysvaltalaisessa Arpanet-verkossa 1960-1970-lukujen taitteessa. Ensimmäisenä opiskeluvuonna Internet oli meillä koulukoneissa käyttöliittymältään vasta siniruutuinen näyttö, mutta jo seuraavana vuonna otettiin käyttöön www-selaimet, ja päästiin tekemään ensimmäisiä www-sivuja.
Myös erilaiset yhteistyönä tehdyt tekstit, kuten kasvatustieteen opinnoissa, ovat opettaneet minua enemmän kuin tenttikirjojen lukeminen ja tenttiminen. Samoin on myös se, että yksilötyönä väännetään suuritöinen työ, jossa käytetään oheiskirjallisuutta ym. aiheeseen liittyviä tekstejä ja kirjoitetaan essee yksin tai yhdessä tiimin kanssa.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)