Itse en ole kovinkaan nopea lukija, koska teen kirjan sivuille ja marginaaliin merkint\u00f6j\u00e4 ja my\u00f6s pohdin teksti\u00e4 suhteessa muihin asioihin.<\/p>\n
Minua kiinnostavat enemm\u00e4n eri aiheiset tietokirjat kuin romaanien lukeminen. Mainioista ja humoristisista kirjailijoista mainittakoon kuitenkin esim. Arto Paasilinna ja Kalle Isokallio. Tietokirjojen suhteen minulla on se periaate, ett\u00e4 koko kirjaa ei tarvitse lukea kannesta kanteen. Ei koulussakaan aina kaikkea kirjasta opiskeltu ja k\u00e4sitelty. Jos sinulla olisi miljoona sivua pitk\u00e4 tietokirja, niin lukisitko siit\u00e4 kaiken, vai vain itsellesi relevantin?<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kirjallisuusluetteloni: https:\/\/kaskipaja.net\/kaski\/kirjallisuusluetteloni\/<\/a><\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 luettavanani on skientologiaa koskeva kirja, jonka on kirjoittanut Mariette Lindstein. Kirjan nimi on Pako kultista – 25 vuotta skientologialiikkeen ytimess\u00e4. Joskus lainaan kirjoja kirjastosta ja Lindsteinin kirja onkin yksi niist\u00e4.<\/p>\n Olen ostanut paljon kirjoja mm. divareista. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Tampereella onkin todella monta mainitsemisen arvoista divaria, esimerkkein\u00e4 mainittakoon Laukontorin divari<\/a> sek\u00e4 Lukulaari<\/a>, joka on Tampereen vanhin divari. Divareista voi bongata yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4kin l\u00f6yt\u00f6j\u00e4, joululahjaostoksille ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kannata menn\u00e4 kirjakauppaan. Lis\u00e4ksi Tampereella keskustassa on monia kirjakauppoja, suurempia ja pienempi\u00e4, joissa k\u00e4yn silloin t\u00e4ll\u00f6in.<\/p>\n Kirjojen ostamisessa p\u00e4tee sama s\u00e4\u00e4nt\u00f6 kuin osakkeissakin, osta halvalla, jos mahdollista. Osakkeet voi myyd\u00e4 kalliimmalla, jos niin sattuu, mutta jos haluat myyd\u00e4 kirjan divariin, niin asia onkin sitten ihan toinen. T\u00e4m\u00e4 riippuu tietysti kirjasta, mutta mit\u00e4 olen myyj\u00e4-asiakas-keskusteluja korvakuulolta kuunnellut, niin jotkut kirjat divareihin myytyin\u00e4 p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t hyllyihin, jotkut varastoon, jotkut taas menev\u00e4t kirpputoreille. Esimerkiksi joitakin kirjoja\u00a0 ei taas oteta vastaan eli osteta divareihin, koska ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 menisi kaupaksi. Itse olen myynyt tasan yhden kirjan divariin. Kirja oli oikeastaan sarjakuvakirja ja siit\u00e4 onneksi jokusen euron onnistuin saamaan. Eli euronkuvat silmiss\u00e4 ei kirjojen kanssa divariin kannata niit\u00e4 myym\u00e4\u00e4n l\u00e4hte\u00e4. Tosin jotkut, esim. 80-luvulla ilmestyneet sarjakuva-albumit voivat maksaa divareissa kymmeni\u00e4 euroja.<\/p>\n Olen k\u00e4ynyt eri divareissa kymmeni\u00e4 kertoja, mutta olen aina ostanut jotakin, mutta en ole oikeastaan kysynyt sit\u00e4 mit\u00e4 kirjoja divarit ottaisivat myyntiin. Kannattaa siis ennen kuin divariin menee kirjojaan myym\u00e4\u00e4n varmistaa se mit\u00e4 kirjoja ym. divarit ostavat eli kirjojen kanssa en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 menisi divariin suoraan. Kun on ensin selvill\u00e4 se mit\u00e4 kirjoja ym. divarit ostavat, niin sitten vasta vied\u00e4 kirjat ym. n\u00e4ytille. Jos on esimerkiksi sarjakuviin erikoistunut divari, kuten esim. t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Tampereella toimiva Antikvariaatti Makedonia<\/a> on, niin loogisesti p\u00e4\u00e4tellen he ottavat sarjakuvia vastaan. Ja sarjakuvien suhteen heill\u00e4 my\u00f6s asiantuntemusta tuntuu olevan. Tosin heill\u00e4 on my\u00f6s esim. romaaneja ja tietokirjoja jonkin verran myynniss\u00e4.<\/p>\n Antikvariaattien myyj\u00e4t tuntuvat tiet\u00e4v\u00e4n myyt\u00e4v\u00e4t tuotteensa hyvin ja heill\u00e4 tuntuu olevan laaja-alainen tiet\u00e4mys eri aihealueiden kirjallisuutta koskien. Olenkin joskus miettinyt sit\u00e4 voiko divarin perustaa ihan tuosta vain vai pit\u00e4isik\u00f6 ensin toimia vaikka myyj\u00e4harjoittelijana jossakin divarissa.<\/p>\n Kirjakaupoissa uudet suomalaiset tietokirjat ovat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n 30 euron hujakoilla ellei kyseess\u00e4 sitten ole jokin liiketalouden alaan tai lakeihin liittyv\u00e4 kirja, jolloin menn\u00e4\u00e4n helposti yli 50 euron. Joskus englanninkielisen kirjan voi saada halvemmalla kuin vastaavan suomalaisen.<\/p>\n E-kirjoja olen ostanut enimm\u00e4kseen vain Adlibriksen kautta, mutta totta puhuen painettu kirja on se ainoa oikea. Sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 sohvalla k\u00e4dess\u00e4, se ei tarvitse s\u00e4hk\u00f6\u00e4 ja merkinn\u00e4t eiv\u00e4t katoa, jos lukusovellusta vaihtaa. Kokemusta merkint\u00f6jen katoamisesta on.<\/p>\n Sanoin kerran er\u00e4\u00e4lle kirjakaupan myyj\u00e4lle seuraavasti: “Kun muut menev\u00e4t ty\u00f6n j\u00e4lkeen pubiin, niin min\u00e4 menen kirjakauppaan!”<\/p>\n Kirjavinkkej\u00e4:<\/strong><\/p>\n – Barnett, Kristine (2013). Ihmeellinen mieli \u2013 Poikani tarina Kirjoittaja:<\/strong> Samuli Heikkil\u00e4 (C)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Itse en ole kovinkaan nopea lukija, koska teen kirjan sivuille ja marginaaliin merkint\u00f6j\u00e4 ja my\u00f6s pohdin teksti\u00e4 suhteessa muihin asioihin. Minua kiinnostavat enemm\u00e4n eri aiheiset tietokirjat kuin romaanien lukeminen. Mainioista ja humoristisista kirjailijoista mainittakoon kuitenkin esim. Arto Paasilinna ja Kalle Isokallio. Tietokirjojen suhteen minulla on se periaate, ett\u00e4 koko kirjaa ei tarvitse lukea kannesta kanteen. …<\/p>\n
\n– Hakala, Juha T. (2023). Suoritusyhteiskunta \u2013 oireita ja selviytymiskeinoja.
\n– Jungner, Mikael (2010). Outolintu.
\n– Karisto, Ilkka (2021). Vuosi ilman netti\u00e4.
\n– Keskisarja, Teemu (2021). Kyllikki Saari \u2013 Mysteerin ihmisten historia
\n– MacNulty, W. Kirk (2007). Vapaamuurarit – Symbolit, salaisuudet, merkitys
\n– Partanen, Anu (2017). Pohjoinen teoria kaikesta
\n– Sivel\u00e4, Jonas (2015). Kaiken takana on salaliitto<\/p>\n