Tervetuloa borssikeiton, kanaviillokin ja kes\u00e4keiton luvattuun maahan – Suomeen!<\/p>\n
Aamulehden digi-lehdess\u00e4 on 9.11.2025 julkaistu artikkeli otsikkolla: “Nelj\u00e4 viikkoa kouluruokaa”. Siin\u00e4 toimittaja Satu Peltola s\u00f6i Tampereella er\u00e4\u00e4ss\u00e4 alakoulussa nelj\u00e4 viikkoa Suomen “haukutuinta ruokaa” eli kouluruokaa. Artikkeli on tosin tarkoitettu vain tilaajille, joten en p\u00e4\u00e4se lukemaan muutamaa kappaletta enemp\u00e4\u00e4. Huvittavinta on kuitenkin toimittajan oman lapsen lausahdus: “Et tule selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n
Suomalainen kouluruoka ei aina ole ollut itsest\u00e4\u00e4n selvyys: viel\u00e4 omien vanhempieni kouluaikoina kouluun vietiin omat ev\u00e4\u00e4t. Olette muuten varmasti huomanneet monesti, ett\u00e4 kun nyky\u00e4\u00e4n valitetaan asiasta kuin asiasta (eli itseasiassa asiat ovat hyvin), niin edellinen sukupolvi vet\u00e4\u00e4 aina esiin mieleenpainuvan korttinsa eli “Silloin kun min\u00e4 olin nuori, niin …”. Eli toisin sanoen “Sy\u00f6, toimi, \u00e4l\u00e4k\u00e4 valita!”.<\/p>\n
Maailmanmeno on jo 30 vuodessa muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti eli olemme saaneet onneksemme saada kokea Internetin tuomat mahdollisuudet, teko\u00e4lyn nousun, \u00e4lypuhelimet, tabletit, matkapuhelimien tulon ym. monet h\u00e4rvelit.<\/p>\n
Ostin vuonna 2018 ensimm\u00e4isen \u00e4lypuhelimen. Ajattelin kokonaisen vuoden, ett\u00e4 \u00e4lypuhelimen k\u00e4ytt\u00f6 on t\u00e4ysin turhaa ja p\u00e4rj\u00e4sinkin ihan hyvin “tavallisella” Nokian pikku kapulalla. Mutta autas, kun sitten vuonna 2019 aloitin \u00e4lypuhelimen k\u00e4yt\u00f6n, niin siit\u00e4 on tullut itselleni l\u00e4heisempi kuin omista l\u00e4heisist\u00e4ni.<\/p>\n
Silloin kun min\u00e4 olin nuori, niin kukaan ei ollut edes kuullut mist\u00e4\u00e4n Internetist\u00e4, saati www-sivuista tai siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisella olisi oma puhelin, jolla voisi soittaa ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 viestej\u00e4. Ei ollut \u00e4lypuhelimia, tabletteja, ei omaa kannettavaa, ei nettinysse\u00e4, hyvin selvisin lapsena kolikkopuhelimien ja puhelinluettelojen kanssa.<\/p>\n
Peruskoulun ala-asteella meill\u00e4 oli pakko sy\u00f6d\u00e4 ruoka. Itsell\u00e4ni ei koskaan ollut vaikeuksia sy\u00f6d\u00e4 kouluruokaa, vaikka kes\u00e4keitosta opinkin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vasta yl\u00e4asteella: silloin se jo maistuikin huomattavasti paremmalta. Mutta ilman pakkoa.<\/p>\n
Kirjoittaja:<\/strong> Samuli Heikkil\u00e4 (C)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tervetuloa borssikeiton, kanaviillokin ja kes\u00e4keiton luvattuun maahan – Suomeen! Aamulehden digi-lehdess\u00e4 on 9.11.2025 julkaistu artikkeli otsikkolla: “Nelj\u00e4 viikkoa kouluruokaa”. Siin\u00e4 toimittaja Satu Peltola s\u00f6i Tampereella er\u00e4\u00e4ss\u00e4 alakoulussa nelj\u00e4 viikkoa Suomen “haukutuinta ruokaa” eli kouluruokaa. Artikkeli on tosin tarkoitettu vain tilaajille, joten en p\u00e4\u00e4se lukemaan muutamaa kappaletta enemp\u00e4\u00e4. Huvittavinta on kuitenkin toimittajan oman lapsen lausahdus: “Et …<\/p>\n