Tied\u00e4tte varmaan hyvin sen tunteen, kun olette j\u00e4lleen kerran viem\u00e4ss\u00e4 lottokuponkia siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 “jos sittenkin”. Mutta joka kerta saatte kuulla ne myyj\u00e4n sanat “Ei voittoa!” Kyll\u00e4h\u00e4n siin\u00e4 tietysti kyyniseksi vet\u00e4\u00e4 ja motivaatiota koetellaan, mutta yritett\u00e4v\u00e4 on. Kun voittoa ei sitten tulekaan, niin myyj\u00e4 toteaa: “Jos ostaisit t\u00e4st\u00e4 arvan. Joka seitsem\u00e4s arpa voittaa!”<\/p>\n\n\n\n
Niinp\u00e4, ty\u00f6nhaussakin on paljon samaa kuin lottoamisessa. Olemmehan lukeneet ty\u00f6nhakijoista, jotka kertovat ett\u00e4 laittoivat vuodessa 200 ty\u00f6hakemusta ja yhteenk\u00e4\u00e4n haastatteluun eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet. Sit\u00e4 vain kummastelen, ett\u00e4 joku kertoi laittaneensa tuhat ty\u00f6hakemusta. Miss\u00e4 ajassa?<\/p>\n\n\n\n
“Valitettavasti joudumme ilmoittamaan, ett\u00e4 valintamme ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa kohdistunut sinuun.” Niinp\u00e4, on taas vain yritett\u00e4v\u00e4 ja jatkettava “lottoamista”.<\/p>\n\n\n\n
Kun minulta kysyttiin er\u00e4\u00e4n koulutuksen valintatilaisuudessa yli 20 vuotta sitten, eli ett\u00e4 miss\u00e4 olen viiden vuoden kuluessa, niin vastasin, ett\u00e4 olen silloin ohjelmoija. Tai niin ainakin kuvittelin: yliopisto-opintoja oli viel\u00e4 edess\u00e4 muutama vuosi ja valmistuminen maisteriksi koittikin sitten vuonna 2005. Mutta minusta ei tullutkaan ohjelmoijaa; olin sen verran n\u00e4hnyt tietotekniikka-alaa, ett\u00e4 tein suunnanmuutoksen ja l\u00e4hdinkin sosiaalisen alan ty\u00f6teht\u00e4viin. Niist\u00e4 minulla taitaakin olla eniten ty\u00f6kokemusta ellei sitten lasketa niit\u00e4 yhdeks\u00e4\u00e4 vuotta yhdistystoiminnassa eri teht\u00e4viss\u00e4. 50-vuotiaana minulla ei tosin ole sosiaalialan koulutusta, kolme muuta tutkintoa kyll\u00e4kin. On siis taas ilmeisesti l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 kouluttautumaan: nyt siis sosiaalialan tutkintoa hankkimaan. Minua kyll\u00e4 innostaisi kovasti opettaa esim. lapsia, mutta minulla ei ole opettajan koulutusta, ty\u00f6kokemusta kyll\u00e4kin. Vaikea tilanne.<\/p>\n\n\n\n
Olen ollut aika laiska lottoamaan, ajattelinkin, ett\u00e4 jos seuraavaksi ostaisin niit\u00e4 arpoja. Jos vaikka sitten voittaisin…<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja:<\/strong> Samuli Heikkil\u00e4 (C)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tied\u00e4tte varmaan hyvin sen tunteen, kun olette j\u00e4lleen kerran viem\u00e4ss\u00e4 lottokuponkia siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 “jos sittenkin”. Mutta joka kerta saatte kuulla ne myyj\u00e4n sanat “Ei voittoa!” Kyll\u00e4h\u00e4n siin\u00e4 tietysti kyyniseksi vet\u00e4\u00e4 ja motivaatiota koetellaan, mutta yritett\u00e4v\u00e4 on. Kun voittoa ei sitten tulekaan, niin myyj\u00e4 toteaa: “Jos ostaisit t\u00e4st\u00e4 arvan. Joka seitsem\u00e4s arpa voittaa!” Niinp\u00e4, ty\u00f6nhaussakin …<\/p>\n