Henna Repo kertoi LinkedIn:ss\u00e4 aloituspostauksessaan koodaamisesta ja sen osaamisesta. Jukka Rohila totesi kommentissaan hienosti: “Oma neuvoni on vain jatkaa ohjelmointia ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ainoastaan tuloksista: toimiiko ohjelma ja saanko sill\u00e4 ulos sen mit\u00e4 haluan.”<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in on, ja itse olen tyytynyt omassa ohjelmoinnissa siis koodauksessa edell\u00e4 mainittuun asiaan. Joku koodarinero voisi tietysti olla omasta koodistani ja sen tehokkuudesta yms. seikoista mit\u00e4 mielt\u00e4 tahansa ja voisi tehd\u00e4 ohjelmistani ties kuinka monta kertaa paremman. T\u00e4ytyy muistaa, ett\u00e4 aina l\u00f6ytyy joku joka on parempi!<\/p>\n\n\n\n
Koskaan ei saa mit\u00e4\u00e4n aikaiseksi, jos on ainainen pelko persiiss\u00e4 omista tekemisist\u00e4\u00e4n. Joskus on opeteltava, joskus on aloitettava. Sen olen oppinut 50 vuoden aikana, ett\u00e4 on yritett\u00e4v\u00e4, yritett\u00e4v\u00e4 ja viel\u00e4 yritett\u00e4v\u00e4. Sitten voikin jo etsi\u00e4 apua vaikkapa Internetist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yliopisto-opinnoissani opin er\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n seikan: oman ty\u00f6n kriittisen arvioinnin teett\u00e4minen ulkopuolisilla arvioijilla. Itse tein esimerkkin\u00e4 omaa pro graduani vuoden verran. Se meni l\u00e4pi kolmella tarkastajalla. Arvosanaksi ei tullut kovinkaan hyv\u00e4\u00e4, mutta ei minusta mit\u00e4\u00e4n tutkijaa pit\u00e4nyt tullakaan.<\/p>\n\n\n\n
Eli jos omaa koodiaan tarkastuttaa ulkopuolisilla, niin voi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 saada korjaavia kommentteja. Sit\u00e4 ei pid\u00e4 pel\u00e4sty\u00e4 tai v\u00e4heksy\u00e4. Eli my\u00f6s koodaamista koskien pit\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 ottamaan k\u00e4rke\u00e4\u00e4kin kritiikki\u00e4 vastaan, vaikka kuinka yritt\u00e4isi puolustaa omaansa. Toisaalta toisilta my\u00f6s oppii: “Siis t\u00e4m\u00e4n jutun voisi tehd\u00e4 t\u00e4ll\u00e4kin tavalla, enp\u00e4 olisi tullut ajatelleeksi.” Se on sit\u00e4 joukkojen voimaa: joukossa voi olla my\u00f6s viisautta, kaikki viisaus ei asu oman p\u00e4\u00e4kopan sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Koodauksella tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 siis koodin v\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 jollakin ohjelmistolla. T\u00e4ss\u00e4 en nyt l\u00e4hde pohtimaan esim. koodauksen ja ohjelmistotuotannon k\u00e4sitteit\u00e4, sill\u00e4 olen k\u00e4sitellyt asiaa aiemmin.<\/p>\n\n\n\n
Aloitin Basic-ohjelmoinnilla joskus 80-luvun alkupuolella. Koneena oli ensin Vic-20 ja sitten C64. Ainaisena ongelmana oli muistin v\u00e4hyys: muistia Vic-20:ss\u00e4 taisi olla ainoastaan 3 – 5 kilotavua. Ohjelmointi Basic:ll\u00e4 oli ns. spagettiohjelmointia. En oikeastaan koskaan jaksanut innostua ohjelmoinnista Basic:ll\u00e4, pelit olivat paljon kiinnostavampia. Varsinainen ohjelmointiharrastukseni alkoikin vasta 90-luvun puolessa v\u00e4liss\u00e4 C++:lla. Se on t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti innostanut minua ja olen sill\u00e4 ohjelmoinut esim. kolme peli\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja:<\/strong> Samuli Heikkil\u00e4 (C)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Henna Repo kertoi LinkedIn:ss\u00e4 aloituspostauksessaan koodaamisesta ja sen osaamisesta. Jukka Rohila totesi kommentissaan hienosti: “Oma neuvoni on vain jatkaa ohjelmointia ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ainoastaan tuloksista: toimiiko ohjelma ja saanko sill\u00e4 ulos sen mit\u00e4 haluan.” N\u00e4in on, ja itse olen tyytynyt omassa ohjelmoinnissa siis koodauksessa edell\u00e4 mainittuun asiaan. Joku koodarinero voisi tietysti olla omasta koodistani ja sen …<\/p>\n