Jokaisen on joskus mielenkiintoista mietti\u00e4 ja tarkastella sit\u00e4 mit\u00e4 teemme yhteiskunnassa ja miten el\u00e4mme, millaisen yhteiskunnan haluamme. James Suzmanin kirjassa Ty\u00f6n historia, olikohan takakannessa, todetaan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on kunnossa ja meill\u00e4 on kaikkea, el\u00e4mme ylt\u00e4kyllyydess\u00e4. Silti teemme t\u00f6it\u00e4 enemm\u00e4n kuin koskaan.<\/p>\n\n\n\n
Mahdollisuuksia yhteiskunnassamme on joka p\u00e4iv\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 voisimme puhua ennemmin siit\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi yritykset, yhdistykset ym. tahot eiv\u00e4t kilpaile kuluttajien rahoista vaan ajasta.<\/p>\n\n\n\n
Nykyinen henki yhteiskunnassamme on se, ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme laiskuutta ja arvostamme kokoaikaista suorittamista. Emme osaa heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja armahtaa itse\u00e4mme, kun olemme niin paljon intoa t\u00e4ytt\u00e4. Meille on opetettu seuraavasti : “Laiska, mene ja seuraa muurahaisten ty\u00f6t\u00e4! Eiv\u00e4t ne lep\u00e4\u00e4. Ne ahkeroivat koko ajan!” Itse asiassa asia on tutkitusti niin, ett\u00e4 osa muurahaisista ei olekaan niin ty\u00f6teli\u00e4it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittamattomana pelkona yhteiskunnassamme on se, ett\u00e4 jos et kouluttaudu (ja hyv\u00e4 jos koko ajan) etk\u00e4 osallistu ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin yhteiskuntamme romahtaa. Ainakin arvostamme ty\u00f6t\u00e4 liiankin kanssa ja moitimme samalla ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4 sohvalla makaajiksi. Stereotypiat ja yleist\u00e4minen ovat aina vaarallisia.<\/p>\n\n\n\n
Samalla meill\u00e4 on kuitenkin pelko perseess\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 digitalisaatio, robotisaatio ja automatisaatio viev\u00e4t ty\u00f6paikkamme. Samalla kuitenkin saisimme enemm\u00e4n vapaa-aikaa. Mutta mit\u00e4 tekisimme lis\u00e4\u00e4ntyneell\u00e4 vapaa-ajalla?? Jokainen meist\u00e4 on vaikuttamassa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 ei ole “kiveen hakattu”. Voimme vaikuttaa kehitykseen.<\/p>\n\n\n\n
Mielest\u00e4ni arvo, arvostus ja kunnioitus pit\u00e4\u00e4 antaa jokaiselle ihmisille riippumatta siit\u00e4 onko h\u00e4n mukana ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vai ei. Kahdeksan tuntia ty\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 tuntuu olevan se, jota pidet\u00e4\u00e4n meill\u00e4 Suomessa ideaalina. Ellei sitten ole esim. yritt\u00e4j\u00e4 tai ammatinharjoittaja.<\/p>\n\n\n\n
On hienoa, jos jossakin vaiheessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n oivaltaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voisi olla jotakin muutakin kuin ty\u00f6 ja ainainen suorittaminen. T\u00e4m\u00e4 voisi mahdollistua esim. siin\u00e4 vaiheessa, kun olemme antaneet oman panoksemme ty\u00f6ss\u00e4 yhteiskunnan hyv\u00e4ksi ja kun riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 varallisuutta on kertynyt.<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja:<\/strong> Samuli Heikkil\u00e4 (C)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jokaisen on joskus mielenkiintoista mietti\u00e4 ja tarkastella sit\u00e4 mit\u00e4 teemme yhteiskunnassa ja miten el\u00e4mme, millaisen yhteiskunnan haluamme. James Suzmanin kirjassa Ty\u00f6n historia, olikohan takakannessa, todetaan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on kunnossa ja meill\u00e4 on kaikkea, el\u00e4mme ylt\u00e4kyllyydess\u00e4. Silti teemme t\u00f6it\u00e4 enemm\u00e4n kuin koskaan. Mahdollisuuksia yhteiskunnassamme on joka p\u00e4iv\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 voisimme puhua ennemmin siit\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi …<\/p>\n