Mielest\u00e4ni suomalaisessa koulumaailmassa ihminen, yksil\u00f6 on aina n\u00e4hty tuotannon osana, mekaanisena laitteena tai raaka-aineena, joka otetaan koulun liukuhihnalle ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4ksi. 1860-luvulla taisi tulla ensimm\u00e4inen kansakouluasetus (sattuu juurikin teollisen vallankumouksen kiihkeimp\u00e4\u00e4n vaiheeseen), eli tehtaisiin alettiin tarvita ammattitaitoista v\u00e4ke\u00e4 ja kirkon ja kodin kasvatus-koulutus ei tiedoiltaan ja taidoiltaan ja vaamituksiltaan en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt. Tarvittiin ulkopuolinen, kolmas taho, joka alkoi vastata sek\u00e4 kasvatus- ett\u00e4 opetusty\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Omana peruskouluaikanani 70-80-luvuilla luokan osaaminen taisi menn\u00e4 sen normaalijakauman mukaisesti: eli heikot, keskitasoiset ja suorittaja-lahjakkaat. Heikoista eli viitosen ja kuutosen keskiarvolla r\u00e4mpij\u00f6ist\u00e4 ei taidettu niink\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4, ennemmin esille tulivat heihin kohdistuneet koulun rangaistustoimet. Eli mentiin sill\u00e4 linjalla, ett\u00e4 heihin ei panostettu, t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli ett\u00e4 he k\u00e4viv\u00e4t koulussa, kunhan eiv\u00e4t olleet pahojaan tekem\u00e4ss\u00e4. Itse kuuluin siihen keskitasoon eli numerot olivat seiskan ja kasin kieppeill\u00e4. Lahjakkaimpien ja menestyvien oppilaiden ty\u00f6t nostettiin aina selvimmin esille.<\/p>\n\n\n\n
Koulu ja markkinointisuuntaukset<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tuotannon, rattaan osana toimimista kuvaa my\u00f6s hyvin se, ett\u00e4 meilt\u00e4 ei paljonkaan kysytty mit\u00e4 mielt\u00e4 olemme koulusta tai meille opetettavista aineista, tai ett\u00e4 mit\u00e4 meille kuuluu tai ett\u00e4 miten voimme. Markkinointifilosofisesti voisi sanoa, ett\u00e4 tuo aika kuten monet aiemmatkin vuosikymmenet voisi laittaa tuotantosuuntautuneen k\u00e4sitykseen piiriin. Tuotettiin mit\u00e4 tuotettiin, mutta asiakas j\u00e4i sivuosaan. Nyt kun vihdoin ja viimein on alettu my\u00f6s kysy\u00e4 oppilailta mik\u00e4 on heid\u00e4n tilanteensa ja on viimein otettu lujasti kiinni koulukiusaamisongelmiin, niin nyt voisi ehk\u00e4 viimein puhua vastuullisesta markkinoinnista. Asiakassuuntautunut markkinointi on ollut kyll\u00e4 vallalla jo peruskoulun perustamisesta l\u00e4htien (esim. eri tasokurssit, jotka sittemin poistettiin, sek\u00e4 valinnaisaineet).<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja:<\/strong> Samuli Heikkil\u00e4 (C)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mielest\u00e4ni suomalaisessa koulumaailmassa ihminen, yksil\u00f6 on aina n\u00e4hty tuotannon osana, mekaanisena laitteena tai raaka-aineena, joka otetaan koulun liukuhihnalle ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4ksi. 1860-luvulla taisi tulla ensimm\u00e4inen kansakouluasetus (sattuu juurikin teollisen vallankumouksen kiihkeimp\u00e4\u00e4n vaiheeseen), eli tehtaisiin alettiin tarvita ammattitaitoista v\u00e4ke\u00e4 ja kirkon ja kodin kasvatus-koulutus ei tiedoiltaan ja taidoiltaan ja vaamituksiltaan en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt. Tarvittiin ulkopuolinen, kolmas taho, joka alkoi …<\/p>\n