Kun opiskelin peruskoulussa 70-80-luvuilla, niin tein mielest\u00e4ni er\u00e4\u00e4n virheen, joka on vaikuttanut minuun paljon, mutta jonka olen voinut j\u00e4lkeenp\u00e4in onneksi kyseenalaistaa. Olin itse aina seiskan taapertaja, mutta asetin luokan parhaat, ne kympin tyt\u00f6t ja kiiltokuvapojat t\u00e4ydellisiksi, paremmiksi ihmisiksi. Ne, jotka olivat my\u00f6s niit\u00e4, jotka olivat mukana luokanvalvojamme vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 soittokerhossa. Ne, jotka olivat aina hymyss\u00e4 suin, niit\u00e4 joita ei kiusattu. Ne, joiden upeat suoritukset tuotiin esiin. Samalla kuitenkin unohdettiin esim. luokkamme pahnan pohjimmaiset: ehk\u00e4 ajatustapa oli se, ett\u00e4 kunhan k\u00e4yv\u00e4t koulussa ja eiv\u00e4t ole pahojaan tekem\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 ajatusmaailmani on kuitenkin j\u00e4lkeenp\u00e4in murtunut, kun opiskelin kasvatustieteen perusopintoja avoimessa yliopistossa vuosina 2019 – 2020. Silloin opin k\u00e4sitteet suorittaja- ja tavoiteorientoitunut. T\u00e4ydellisten oppilaiden\/ihmisten ajatus murtui my\u00f6s kun luin tamperelaisen opinto-ohjaaja Liisa Huhdan mainion kirjan Uupuneet nuoret p\u00e4rj\u00e4\u00e4j\u00e4t, jossa kerrotaan lukioista ja lukiolaisista. Minulle selvisi, ett\u00e4 itseasiassa n\u00e4m\u00e4 kympin tyt\u00f6t ja pojat olivat ehk\u00e4 olleet ns. suorittajia, eli “pakko saada kymppi” -ajautuksella toimijoita. Ehk\u00e4 heill\u00e4 oli\/on sosiaalinen paine, kaveriporukan paine ja paine vanhempien taholta sek\u00e4 my\u00f6s kavereiden ja vanhempien miellytt\u00e4misen paine.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4lkeenp\u00e4in olen itse havainnut, ettei kenellek\u00e4\u00e4n pid\u00e4 olla kateellinen, sill\u00e4 sen hyv\u00e4n mist\u00e4 on itse kadehtinut, saakin my\u00f6hemmin itselleen. T\u00e4st\u00e4 on esimerkkin\u00e4 valmistumiseni yliopistosta hyvill\u00e4 ja erinomaisilla arvosanoilla. Mairittelevaa on my\u00f6s se, kun korotin lukion huonoja arvosanoja iltalukiossa. Opiskelin siell\u00e4 lyhytt\u00e4 matikkaa ja nyt minun vuoroni oli saada niit\u00e4 kymppej\u00e4. Parasta on se, kun olin saanut derivointikurssin kokeesta 10 -. Menin tunnin j\u00e4lkeen kysym\u00e4\u00e4n opettajalta miten kurssi oli mennyt. Opettajan vastaus yll\u00e4tti minut: “Sin\u00e4 olit luokkasi paras!”<\/p>\n\n\n\n