Vuonna 2024 perustan epävirallisen ja kansallisen, joko yhdistyksen, säätiön ym. tahon ratkaisemaan kaikista suurimman viisastenkivikysymyksen eli millä saada se työpaikka! Erilaisia toimikuntia asiasta kuin asiasta tässä maassa on historian saatossa ollut jo ihan riittämiin.
Olen laittanut maksimissaan sen neljä hakemusta kuukaudessa. Melkein kaikkiin hakemuksiin on tullut vastauksena: “Valitettavasti…” enkä ole viitsinyt niitä viestejä sen tarkemmin tutkia. Ettei verenpaine nousisi. Luen aina sen “valitettavasti” ja loput arvaan. Kyseessä on kuitenkin motivaatioasia. Tätä asiaa olen käsitellyt aiemminkin eräässä LinkedIn-kirjoituksessa, joka löytyy myös omasta blogistani:
Eli viestinä niille turhautuneille duunareille ym., kun he sanovat että menkää työttömät töihin, niin kyllä minä menisin jos vain töihin otettaisiin. Yksi asia on kuitenkin varmaa, siivous- ja koulunkäynninohjaajatyöt saavat nyt jäädä. Mutta jos epäpäteväksi opettajaksi tai esim. jonkin ryhmän ohjaajaksi, niin sitten. Olen myös toiminut kuusi vuotta erään asukasyhdityksen kirjanpitäjänä (en siis kassalippaan vartijana, siitä vastasi toimistonhoitaja) ja olen tehnyt budjetoinnit, tulojen ja menojen seurannat, esitellyt hallituksen kokouksissa budjetit, tilinpäätökset ym., tehnyt veroilmoitukset, laskut ym. Kirjanpitäjäksi siis en enää haikaile, en ainakaan tilitoimistoon, sekin aika on jo nähty, vaikka hyvin menikin. Samoin kuin meni hyvin myös kirjanpitäjän yhdistyksessä toimiminen.
Puolet elämästäni on nyt eletty, olen nyt 52-vuotias, eli lasista on vahvasti ja kokemusrikkaasti jo yli puolet täytetty! Odotan innolla sitä toista puoliskoa.
Uravalmentajani oli syksyllä puhelimitse käydyssä keskustelussa hieman vaivaantunut ja pettynyt siitä että olin “miettinyt” jo ehkä liiankin kauan opiskelenko syksyllä kasvatustieteitä vai en. Siitä pikkaisen herneen vedin nenään, ja kysyin, että eikö neljä tutkintoa jo ala riittämään? Heitin myös vastakysymyksen, että olisiko mahdollsita, että työnantajat voisivat räätälöidä niitä työpaikkoja (näin varmaan on esim. avointen hakemusten suhteen). Meillä oli hieman kärkäs sananvaihto tai oikeastaan se oli monologi, jossa purin niitä tuntemuksia, joita minulla on nyt yliylikouluttautuneena, mutta jolla ei nyt ole juuri sitä sopivaa, työkokemukseen perustuvaa koulutusta. Eli jos minulla nyt on jo ylioppilastutkinto, laskentatoimen yo-merkonomin tutkinto, IT-henkilön kurssi suoritettuna, ja isoimpana tutkintona filosofian maisteri tietojenkäsittelyopista, niin vielä pitäisi ilmeisesti kouluttautua sosionomiksi, sosiologiksi tai vaikkapa kasvatustieteen maisteriksi. Elikkä kun olisin saanut itselleni ao. koulutuksen valmiiksi, niin olisin jo kutakuinkin 54-55-vuotias. Voisihan siitä olla vielä kymmenen vuotta hyvää työaikaa jonkin sortin opettajana kenties.
Kirjoittaja: Samuli Heikkilä (C)